Lakialoite alipalkkauksen kriminalisoimiseksi

LAKIALOITE
Laki rikoslain muuttamisesta
Eduskunnalle
Tässä lakialoitteessa esitetään lisättäväksi työrikoksia koskevaan rikoslain 47 lukuun uusi lainkohta, jossa säädetään sakko- tai maksimissaan kuuden kuukauden vankeusrangaistuksesta, mikäli työnantaja tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo työsopimuslain 2 luvun 7 §:n perusteella noudatettavan yleissitovan työehtosopimuksen tai työnantajaa työehtosopimuslain 4 §:n perusteella velvoittavan työehtosopimuksen palkkaa koskevia määräyksiä.

Työntekijöiden palkkaehdoista määrätään Suomessa pääasiassa työehtosopimusten kautta. Työnantajaliittoon järjestäytynyt työnantaja on velvollinen noudattamaan kyseisen alan työehtosopimusta työehtosopimuslain 4 §:n perusteella (ns. normaalisitovuus). Järjestäytymätön työnantaja puolestaan on velvollinen noudattamaan alalla yleisesti noudatettavan valtakunnallisen työehtosopimuksen (ns. yleissitova työehtosopimus) määräyksiä työsopimuslain 2 luvun 7 §:n perusteella. Mikäli työsuhteessa ei tule sovellettavaksi normaalisitovaa tai yleissitovaa työehtosopimusta, noudatetaan työsopimuslain 2 luvun 10 §:n mukaista määräystä, jonka mukaan työntekijälle on maksettava ”tavanomainen ja kohtuullinen palkka”.

Alipalkkauksella tarkoitetaan edellä mainittujen työehtosopimusten määräyksiä alempien palkkojen maksamista. Alipalkkausta on myös sairasajan palkan tai työntekijälle kuuluvien palkanlisien jättäminen maksamatta. Siihen voi liittyä myös sosiaaliturva- ja eläkemaksujen maksamatta jättämistä. Alipalkkausta ilmenee useilla aloilla, kuten palvelu- ja rakennusaloilla ja teollisuudessa. Alipalkkauksen kohteena on usein ulkomailta tullut työntekijä, joka ei tunne Suomen työmarkkinoiden lainsäädäntöä ja oikeuksiaan. Alipalkkauksesta seuraa työntekijälle ansioiden jääminen pieneksi ja julkiselle taloudelle verotulojen ja eläkemaksujen menetystä.

Alipalkkausta esiintyy monesti laajojen alihankintaketjujen yhteydessä. Uusimpana tapauksena julkisuuteen nousi Turun telakan omistavan Meyer Turun alihankkijayrityksissä paljastuneet puutteet erityisesti palkkauksessa ja työaikamääräysten noudattamisessa. Räikeimmissä tapauksissa työntekijöille oli maksettu vain 2–3 euron tuntipalkkoja, joita oli kompensoitu päivärahoilla. Tällainen menettely rikkoo paitsi työntekijän oikeuksia työehtosopimuksen mukaiseen palkkaan, myös aiheuttaa yhteiskunnalle verotulojen menetystä.

Meyer Turun kaltaiset vastuulliset yritykset pyrkivät torjumaan aktiivisesti harmaata taloutta omalla toiminnallaan. Alihankintaketjut ovat kuitenkin niin laajoja, että yksinomaan yritysten oma työ ei riitä, vaan tarvitaan alipalkkauksen yksiselitteisesti kriminalisoivaa lainsäädäntöä ja tehokasta valvontaa.

Tällä hetkellä alipalkkauksen vakavat muodot on kriminalisoitu, mikäli ne täyttävät työsyrjinnän (rikoslain 47 luvun 3 §) tai kiskonnantapaisen työsyrjinnän (3 a §) tunnusmerkit. Joissain tapauksissa voi soveltua myös petoksen rangaistussäännös (rikoslain 36 luvun 1 §). Työsyrjintää on esimerkiksi se, että ulkomaalaiselle työntekijälle maksetaan liian alhaista palkkaa. Kiskonnantapaista työsyrjintää on esimerkiksi se, että työntekijälle maksetaan muihin työntekijöihin nähden huomattavasti alempaa palkkaa tai sovelletaan muuten huonompia työehtoja.

Alipalkkausta on esitetty kriminalisoitavaksi aiemmin esimerkiksi kansanedustaja Antti Lindtmanin lakialoitteella (LA 15/2012 vp) ja kansanedustaja Maria Tolppasen lakialoitteella (LA 36/2013 vp). Oikeusministeriössä on puolestaan katsottu, että olemassa olevat työsyrjinnän, kiskonnantapaisen työsyrjinnän ja petoksen kriminalisoivat säädökset riittävät alipalkkauksen torjumiseen. Tämä tulee ilmi esimerkiksi silloisen oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonin vastauksessa kansanedustaja Johannes Koskisen kirjalliseen kysymykseen (KK 77/2014 vp), jossa todettiin, että edellä mainittu alipalkkauksen muotojen kriminalisointi riittää, eikä lakiin tarvita yleistä alipalkkauksen kriminalisointia.

Olemassa oleva lainsäädäntö jättää kuitenkin tilaa alipalkkaukselle. Esimerkiksi eräässä Olkiluodon ydinvoimalatyömaan ulkomaalaisia työntekijöitä koskeneessa alipalkkausasiassa Länsi-Suomen syyttäjänvirasto jätti 9.12.2013 (päätös 13/2956) syyttämättä työnantajan työsyrjinnästä. Kyseisessä tapauksessa Lounais-Suomen aluehallintovirasto katsoi työsuojeluviranomaisena, että puolalainen yritys oli maksanut työntekijöilleen tuntipalkkoja, jotka alittivat työehtosopimuksen ja työn vaativuusluokituksen mukaisen palkan. Lisäksi työnantaja oli laiminlyönyt ylitöiden määrän seurantaa ja jättänyt maksamatta erilaisia lisiä ja päivärahoja. Työsuojeluviranomainen katsoi, että yhtiö oli syyllistynyt kiskonnantapaiseen työsyrjintärikokseen, tai ainakin työsyrjintärikokseen.

Kihlakunnansyyttäjä totesi ratkaisussaan, että ”liian pienen palkan ja syrjintäperusteen välisen yhteyden osoittaminen ulkomaalaista työnantajaa ja lähetettyjä työntekijöitä koskevassa asiassa on yleisesti ottaen ongelmallista”. Päätöksessä vedottiin myös työoikeuden professori Seppo Koskisen asiantuntijalausuntoon, jonka mukaan ”pelkästään se, että ulkomaalainen työnantaja maksaa kaikille ulkomaalaisille työntekijöilleen työehtosopimuksen alittavaa palkkaa, ei sellaisenaan ole kiellettyä työsyrjintää, vaan sopimusrikkomus. Tietämättömyys työntekijän asemasta ja oikeuksista sekä työnantajan velvollisuuksista Suomessa, tietämättömyys suomalaisesta sosiaaliturvasta (työttömyys), kielitaidottomuudesta johtuvat ongelmat tai taloudellinen ja muu ahdinko eivät tee alipalkan maksamisesta rikosta silloin, kun alipalkkaa maksetaan tasapuolisesti kaikille työntekijöille.”

Valtakunnansyyttäjänvirasto ei muuttanut kihlakunnansyyttäjän päätöstä ratkaisussaan 25.2.2014 (Dnro 538/21/13), kun Lounais-Suomen aluehallintovirasto haki syyttämättäjättämispäätökseen muutosta.

Yllä olevassa ratkaisu osoittaa, että rikoslain syrjinnän ja kiskonnantapaisen työsyrjinnän kautta rangaistavaksi tulee liian pieni osa alipalkkauksesta. Tämän vuoksi tarvitaan lainsäädäntöön yksiselitteinen kirjaus alipalkkauksen kriminalisoinnista.

Alipalkkauksen jättäminen rangaistavuuden ulkopuolelle on omiaan vääristämään markkinoita. Vaikka vastuulliset yritykset voivat saada imagoetua oma-aloitteisesta harmaan talouden torjunnastaan, tuottaa lainsäädännön määräysten kiertäminen joillekin yrityksille lyhyen aikavälin kustannuskilpailukykyhyötyä. Joillakin aloilla tämä johtaa siihen, että työehtoja noudattavien yritysten on vaikeaa saada urakoita. Suomalaisten työntekijöiden mahdollisuus työllistyä heikkenee, jos urakat päätyvät alipalkkausta harjoittaville ja ulkomaalaista työvoimaa käyttäville yrityksille. Tällä on negatiiviset kerrannaisvaikutukset Suomen kansantalouteen muun muassa työttömyysturvamenojen lisääntymisen ja verotulojen ja eläkemaksukertymän vähentymisen myötä.

Työehtosopimuksen määräysten alittavan palkan maksaminen tulisi asettaa rangaistavaksi teoksi lisäämällä työrikoksia koskevaan rikoslain 47 lukuun palkkarikosta koskeva kohta, jossa säädettäisiin sakko- tai enintään kuuden kuukauden vankeusrangaistus, mikäli työnantaja tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo työnantajaa koskevan yleissitovan tai yleissitovan työehtosopimuksen palkkaa koskevia määräyksiä. Kriminalisoinnilla olisi alipalkkausta ennaltaehkäisevä vaikutus ja se takaisi, että suomalaisessa alihankintaketjussa toteutuvat reilut ja lainmukaiset työehdot. Lisäksi viranomaisten välistä yhteistyötä, koulutusta ja valvontaresursseja tulee lisätä.
Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että eduskunta hyväksyy seuraavan lakiehdotuksen:

Laki
rikoslain muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
lisätään rikoslain (39/1889) 47 lukuun uusi 3 b § seuraavasti:
47 luku
työrikoksista
3b§
*
Työnantaja tai tämän edustaja, joka tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo työsopimuslain 2 luvun 7 §:n tai työehtosopimuslain 4 §:n sisältämää palkanmaksuvelvoitettaan, on tuomittava palkkarikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

Tämä laki tulee voimaan * päivänä *kuuta 20**.

Helsingissä 19 päivänä lokakuuta 2016
Jari Myllykoski /vas