Toimenpidealoite työajan lyhentämiskokeilusta

TOIMENPIDEALOITE
kuuden tunnin työaikakokeilun järjestämisestä

Eduskunnalle

Työttömyyden torjumiseksi ja työllisyyden parantamiseksi tulee ennakkoluulottomasti selvittää ja ottaa käyttöön kaikki tehokkaat keinot. Kansainvälisten ja kotimaisten kokemusten perusteella lyhyempi työaika voisi monilla aloilla helpottaa työn organisointia, nostaa työn tuottavuutta, parantaa työhyvinvointia ja työn ja perhe-elämän yhteensovittamista. Ennen kaikkea työn jakaminen tukisi työllisyysasteen nostoa. Tuottavuuden parantuessa saadaan sama tulos lyhyemmällä työajalla, eikä palkkatason tarvitse välttämättä laskea.

Kahdeksan tunnin työpäivä säädettiin vuonna 1917, ja 1960-luvulla yleistyi viisipäiväinen työviikko. 1980-luvulla työviikko lyhennettiin ns. pekkaspäivillä keskimäärin 37 tuntiin, minkä jälkeen työajan pituudessa ei ole tapahtunut merkittävää muutosta. Työn tuottavuus on kuitenkin ollut jatkuvassa kasvussa. Samalla vapaa-ajan arvostus on lisääntynyt, ja monet ihmiset valitsisivat lyhyemmän työviikon, mikäli se olisi mahdollista. On myös ihmisiä, jotka ottaisivat mieluummin työajan lyhentämisen palkankorotuksen sijaan.

Suomessa tehtiin 1990-luvulla kokeilu kuuden tunnin työpäivästä, jossa oli mukana kaksitoista yksityistä yritystä ja seitsemäntoista kunta-alan organisaatiota. Työpäivän lyhentäminen kuuteen tuntiin paransi monissa tapauksissa tuottavuutta niin paljon, ettei palkkojen alentamiseen ollut tarvetta. Tuottavuutta edistivät pidentyneet tuotantoajat, kun työ voitiin 8 tunnin sijaan jakaa kahteen 6 tunnin vuoroon. Työpäivästä jäi myös pois taukoja, ja tuottavuus kasvoi muutenkin. Palvelualoilla tuottavuus ei parantunut yhtä paljon kuin teollisuudessa.

Ruotsissa Göteborgissa Toyotan tehtaalla on siirrytty 6 tunnin työvuoroihin, ja vanhainkodissa on kokeiltu 6 tunnin työvuoroja. Molemmissa tapauksissa työn tuottavuus on parantunut. Toyotalla pienempien pääomakulujen ja tehokkaamman työvälineiden käytön lisäksi huomattiin, että työ oli entistä huolellisempaa. Vanhainkodissa lyhyempää työpäivää tekevien hoitajien sairauspoissaolot olivat vain puolet 8 tunnin työpäivää tekeviin verrattuna, ja he olivat työssään tuotteliaampia.

Lyhyempi työaika voi nostaa työn tuottavuutta myös paremman työhyvinvoinnin kautta. Göteborgin kokemusten perusteella 6 tunnin työpäivä paransi henkilökunnan työhyvinvointia ja vähensi henkilöstön vaihtuvuutta. Suomessa esimerkiksi hoitoalalla SuPerin selvityksen mukaan 70 % hoitajista on harkinnut alan vaihtoa. Työterveyslaitoksen emeritusprofessori Guy Ahonen on arvioinut työpahoinvoinnin vuotuiset kustannukset jopa 24–40 miljardiksi euroksi.

Työajan lyhentäminen helpottaisi työn organisointia. Tällä hetkellä esimerkiksi palvelualoilla tarjotaan yhä enemmän osa-aikatyötä, mikä on osoitus siitä, että kahdeksan tunnin työvuoro ei ole tehokkain tapa järjestää työtä. Lyhyempi työvuoro on helpompi sijoittaa oikeaan kohtaan, jolloin tuottavuus paranee.

Työpäivän lyhentäminen on tärkeää myös työn jakamisen näkökulmasta. Työttömiä oli Suomessa Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan vuoden 2016 syyskuussa 204 000. Työttömyyden vähentäminen on asetettava talouspolitiikan keskiöön. Suomen työmarkkinoille tarvitaan työajan lyhentämisen kokeiluja ja työajan lyhentämisen mahdollistavia työmarkkinasopimuksia.

Suomessa on työajan lyhentämisen sijaan menty päinvastaiseen suuntaan. Hallituksen vaatimuksesta solmittu kilpailukykysopimus pidentää työaikaa kolmella työpäivällä vuodessa. Työajan pidennys pikemminkin laskee kuin nostaa työn tuottavuutta tehtyä työtuntia kohden. Yritysten kilpailukyky ei myöskään ole kiinni kolmesta lisätyöpäivästä, vaan laadukkaista tuotteista, osaavan työvoiman saatavuudesta ja luotettavan toimintaympäristön tuomasta toimitusvarmuudesta. Tästä on hyvänä osoituksena vaikkapa Turun telakan vahva tilauskanta. Työajan pidentäminen ei myöskään istu työelämän muutokseen: monilla aloilla on yhä useammin luontevaa maksaa palkkaa työn tuloksen mukaan työpaikalla vietetyn ajan sijaan. Melbournen yliopiston tutkimuksen mukaan ajatustyötä tekevillä työn tehokkuus alkaa heikentyä jo työviikon pituuden ylittäessä 25 tuntia.

Työajan lyhentämisen erilaiset vaikutukset eri aloilla tulee selvittää. Sama kaava ei toimi kaikilla. Toisaalla nelivuorotyöhön siirtyminen olisi toimiva ratkaisu, toisaalla 6 tunnin aamuvuoro ja 6 tunnin iltavuoro, joissain tehtävissä taas nelipäiväinen työviikko. On myös selvitettävä muutosten taloudelliset vaikutukset, sekä valtiolle että yksityisille ja julkisille työnantajille. Kokeilu tulee suunnitella yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa. Kokeilun on oltava riittävän laaja, kattaen monia erilaisia aloja, jotta saadaan riittävästi informaatiota lyhyemmän työajan vaikutuksista.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin kuuden tunnin työaikakokeilun järjestämiseksi.

Helsingissä 26.10.2016