Petri Savolainen: Itsensätyöllistäjien aseman parantamiseksi tarvitaan lakimuutoksia

petri_savolainen_vaaka2Petri Savolainen työskentelee edunvalvontajohtajana Suomen Journalistiliitossa. Lisäksi hän on mukana ammattiliittojen Itsensätyöllistäjien yhteistyöryhmässä, jonka edustajana hän oli viime hallituskaudella TEM:n trendityöryhmän asiantuntijajäsenä. Hän on ollut vuodesta 2009 STTK Yrittäjät -verkoston puheenjohtaja.

Itsensätyöllistäminen lisääntyy voimakkaasti suomalaisilla työmarkkinoilla. Jo 184 000 suomalaista tekee työtä yksinyrittäjänä, ammatinharjoittajana, freelancerina tai apurahansaajana. Tilastollisesti on tärkeä tutkia näitä kaikkia ryhmiä, kun arvioidaan itsensätyöllistämistä. Kuitenkin erityisesti yksinyrittäjissä on myös aitoja yrittäjiä, joita ei kannata laskea mukaan itsensätyöllistäjiin.

Itsensätyöllistäjän työ on palkansaajan ja yrittäjän työn välimaastossa tehtävää työtä, joka muistuttaa läheisesti palkansaajan työtä. Verrattuna yrittäjyyteen riskit sosiaaliturvassa ja tulojen epävarmuudessa valitettavan usein toteutuvat, mutta toisaalta mahdollisuutta yrittäjän voittoon ei yleensä ole (=näennäisyrittäjyys). Esimerkiksi lehdistössä työtä tekevät freelancerit ansaitsevat keskimäärin vain 54 prosenttia työsuhteisen kollegan ansioista. Työajan ero ei perustele ansioiden eroa.

Luovilla aloilla itsensätyöllistäminen on ollut tyypillistä jo pitkään. Esimerkiksi journalisteista joka viides tekee työtä freelancerina. Osa heistä on työsuhteisia ja osa toimeksiantosuhteisia itsensätyöllistäjiä. Tämä on haluttu työnteon muoto, siksi pakkoyrittäjyydestä ei useinkaan ole kyse. Näennäisyrittäjyys ja vahinkoyrittäjyys kuvaavat paremmin tilannetta. Vahinkoyrittäjyydeksi voidaan kuvata tilannetta, jossa esimerkiksi työvoimaviranomainen katsoo työn jälkikäteen yrittäjätyöksi, jolloin palkansaajan ansiosidonnainen työttömyysturva estyy.

Lain pitäisi nykyistä paremmin mahdollistaa ja turvata työllistyminen itsensätyöllistäen. Selvityksiä on jo tehty laajasti mm. viime hallituskauden toimineessa trendityöryhmässä, joten seuraavaksi on lainsäädäntömuutosten aika. Muutoksia tarvitaan niin työlainsäädäntöön kuin sosiaali- ja työttömyysturvaan sekä kilpailuoikeuteen että verotukseen. Tilkkutäkkityyppisestä itsensätyöllistäjien aseman parantamisesta pitää päästä laajempiin kokonaisuuksiin eurooppalaisten esimerkkien mukaisesti.

Journalistien piirissä viime vuosina ovat näkyvästi olleet esillä Sanomien freelancereiden kamppailu tekijänoikeusehtojensa puolesta. Av-kääntäjien eli tv:n ruututekstien kääntäjien työtä taas on ulkoistettu tv-kanavayhtiöistä käännöstoimistoihin. Näiden työehdot ovat olleet merkittävästi huonompia ja lisäksi ennen työsuhteista freetyötä on siirretty toimeksiantoperusteiseksi työksi.

Kun yrittäjän eläkemaksut ja muut työn sivukulut on vähennetty, on ansio voinut jäädä 30-70 prosenttiin aikaisemmasta ansiotasosta. Tässä käytännön esimerkkejä, miksi lakimuutoksia tarvitaan.

Myös ammattiliitot voivat toimia monella tapaa itsensätyöllistäjien auttamiseksi. Siksi Journalistiliitto on aikaisempien jäsenpalvelujen lisäksi perustamassa työosuuskunnan freelancereille, itsensätyöllistäjille, opiskelijoille, työttömille ja muille jäsenille. Osuuskunta tarjoaa koulutusta ja työllistää jäsenet keikkojen ajaksi työsuhteeseen. Osuuskunta helpottaa monen freelancerin asemaa siten, että heille itselleen ei tule yrittäjävelvollisuuksia. Mediakunta-niminen osuuskunta aloittaa toiminnan 9.1.2017.

Petri Savolainen
Edunvalvontajohtaja, OTK
Suomen Journalistiliitto ry