Lakialoite itsensätyöllistäjien aseman selkeyttämiseksi

LAKIALOITE

laiksi työsopimuslain 1 § :n muuttamisesta

Eduskunnalle

 

ALOITTEEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Lakialoitteessa ehdotetaan työsopimuslain soveltamisalan laajentamista. Aloitteella Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä haluaa tuoda työsopimuslain soveltamisalaan ”näennäisesti itsenäisen palvelun tai työsuorituksen tekijän” –käsitteen. Muutos parantaisi palkansaajaan rinnastettavien itsensätyöllistäjien asemaa työelämässä ja heidän sosiaaliturvaansa, kun heidät rinnastettaisiin työntekijäasemaan.

Ehdottamassamme mallissa palkansaajaan rinnastettavalla itsensätyöllistäjällä tarkoitetaan henkilöä, joka asemansa vuoksi rinnastuu työntekijään ja jolla on vain muutama toimeksiantaja sekä vähäinen taloudellinen ja kaupallinen riski ja jonka työn sisältö vastaavat toimeksiantajayrityksen työsuhteessa olevien työntekijöiden työn sisältöä. Säännös olisi ns. pakottavaa oikeuta.

 

PERUSTELUT

Nykytilanne

työelämän muutoksen eräs ongelma on perinteisten työsuhteiden korvautuminen näennäisesti itsenäisellä yrittäjyydellä tai yritysmuotoisella työllä. Työsuhteissa tehtävän työn sijasta osa yrityksistä haluaa siirtää saman työn tehtäväksi yrittäjästatuksella toimiville itsensä työllistäjille, joille yrittäjänä toimiminen saattaa olla ainoa keino työn saamiseksi. Tämä on samalla työnantajalle keino ”halpuuttaa” työtä, kun kustannusvastuu työnantajavelvoitteista siirtyy työn tekijälle. Usein työn sisältö on sama kuin toimeksiantajan omilla työntekijöillä.

Viime aikoina on nostettu esiin ns. itsensä työllistäjät. Näillä tarkoitetaan henkilöä, joka ei ole työsuhteessa ja jolla ei ole henkilökuntaa (free lancer, ammatinharjoittaja jne.). Itsensä työllistäjät siis työllistävät vain itsensä. Itsensä työllistäjien neuvotteluasema on usein heikko ja toimeentulo epävarma ja epäsäännöllistä.

Tilastokeskus arvio vuonna 2013, että olosuhteiden pakosta yrittäjiksi lähteneitä oli noin 20 prosenttia kaikista itsensä työllistäjistä, joita oli noin 152.000 henkilöä. Tämän perustella näennäisesti itsenäisiä yrittäjiä oli vuonna 2013 arviolta 30 000:a henkeä. [Tilastokeskus, ”Itsensätyöllistäjät Suomessa 2013” tutkimusraportti s.131]

Palkansaajaan rinnastettavien itsensätyöllistäjien pääasiallinen ongelma on heikosta neuvotteluasemasta johtuva työn alihinnoittelu ja heikko sosiaaliturva.  Työn tekijällä on yrittäjän riski, muttei tosiasiallista mahdollisuutta vaurastua. Hän on samanlaisessa alisteisessa asemassa kuin työsuhteinen työntekijä. Palkansaajaan rinnastettava itsensätyöllistäjä saattaa olla jopa työsuhteista työntekijää heikommassa asemassa. Tämä huono-osaisuus heijastuu myös työsuhteessa oleviin työntekijöihin. Työsuhteisten asema työmarkkinoilla heikkenee, jos joku myy työtään työehtosopimuksia tai yleistä palkkatasoa halvemmalla.

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän mielestä ongelman ratkaiseminen edellyttää työsuhteen tunnusmerkistön uudelleen arviointia siten, että niihin itsensä työllistäjiin, jotka rinnastuvat työntekijään, sovelletaan työlainsäädäntöä.  Tällöin heillä olisi oikeus työterveydenhuoltoon, vuosilomaan, työttömyysturvaan jne. samalla tavalla kuin työsuhteisella työntekijällä. Heillä olisi myös oikeus tehdä työehtosopimuksia.

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän aloitteessa on hahmoteltu malli, jossa työsopimuslakia sovellettaisiin myös työn suorittamista koskevaan toimeksiantosopimukseen, jossa näennäisesti itsenäinen palvelun tai työsuorituksen tekijä on sitoutunut täyttämään sovitun suorituksen. Mallia hahmoteltaessa on otettu huomioon Europan unionin tuomioistuimen tuomio C-413/13 Kunsten, jonka mukaan itsenäinen palveluntarjoaminen voi olla fiktiivistä ja peittää todellisen työsuhteen.

 

Ehdottamassamme mallissa näennäisesti itsenäisellä ammatinharjoittajalla tarkoitetaan henkilöä, joka asemansa vuoksi rinnastuu työntekijään ja jolla on muutama toimeksiantajaa sekä vähäinen taloudellinen ja kaupallinen riski ja jonka työn sisältö vastaavat toimeksiantajayrityksen työsuhteessa olevien työntekijöiden työn sisältöä. Säännös olisi ns. pakottavaa oikeuta. Yritysmuodolla ei tämän vuoksi olisi merkitystä

 

Säännösehdotuksen perustelut

Aloitteessa työsopimuslain soveltamisalasäännöksessä ”näennäisesti itsenäisen palvelun tai työsuorituksen tekijän” rinnastettaisiin työsopimuslain työntekijäasemaan.

Aloitteessa näennäisesti itsenäisellä palvelun tai työsuorituksen tekijällä tarkoitetaan sitä, joka työntekijäasemaan rinnastettavalla tavalla on riippuvainen samasta toimeksiantajasta tai samasta, työsopimuslain 7 luvun 4 §:n 3 momentissa tarkoitetusta yhteisöstä, jonka osa toimeksiantaja on; ja jolla on vain muutama toimeksiantajayritys tai -yhteisö; ja jonka toimintaan sisältyy vain vähäinen taloudellinen ja kaupallinen yritysriski; ja jonka asema toimeksiantosuhteessa rinnastuu läheisesti toimeksiantajayrityksessä työsuhteessa olevien asemaan tai työn sisältöön.

Voimassa olevan työsopimuslain mukaan työsuhteisuutta määriteltäessä kiinnitetään huomioon muun muassa työn suoritustapaan, työn tekemisen aikaan ja paikkaan, työn tekijän asemaan organisaatiossa, työstä maksettavaan korvaukseen sekä sopimuksen tehneiden osapuolten oikeuksiin ja velvollisuuksiin. Viime kädessä kyse on kokonaisarvioinnista. (HE 157/2000.)

Määrittely on sinänsä edelleen relevantti. Käytännössä säännöstä on kuitenkin viime vuosina tulkittu yhä suppeammin. Jopa verohallinnon ohjeissa on hyväksytty se, että työn tekijällä on vain yksi toimeksiantaja, kun aikaisemmin on edellytetty useita toimeksiantajia.[1] Tulkinnan muuttuminen on johtanut siihen, että yhä useampi sellainen työntekijä, johon aikaisemmin sovellettiin työsopimuslakia, on joutunut työlainsäädännön suojan ulkopuolelle.

Myös Korkeimman hallinto-oikeuden tuore verotusta koskeva ratkaisu (KHO:2016:35) kertoo tuomioistuinten linjan muutoksesta yhä sallivammaksi yritysten toimille muuttaa työsuhteita yrittäjäsuhteiksi.  Oikeustapauksessa A hoiti B Oy:n talouspäällikön tehtäviä yhtiön työntekijänä vuosina 2007 ja 2008. A irtisanottiin vuonna 2008 ja B Oy:n emoyhtiö määräsi tehtävän ulkoistettavaksi. B Oy kilpailutti palvelun ja hyväksyi A Ky:n, jonka ainoa työntekijä ja vastuunalainen yhtiömies A oli, tekemän tarjouksen. A Ky ryhtyi hoitamaan B Oy:n palkanlaskennan ja kirjanpidon tekniset suoritteet sekä viranomaisilmoitukset ja yhtiön tulosraportit.

 

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että B Oy:n A Ky:lle maksamia korvauksia ei ollut pidettävä ennakkoperintälain 13 §:n 1 momentissa tarkoitettuna A:lle maksettuna palkkana. Tapauksen olosuhteet eivät osoittaneet A:n työsuhteen keinotekoista muuttamista toimeksiantosuhteeksi. Tällä aiemmalla työsuhteella ei siten ollut merkitystä asiassa. Verovuodet 2009–2011. Äänestys 4–1.

Oikeudellisen tulkinnan sekä työn teettämisessä tapahtuneiden muutosten vuoksi työsopimuslain soveltamisalaa on syytä täsmentää niin, että niihin työn tekijöihin, jotka ovat tosiasiallisesti alisteisessa asemassa, sovelletaan työlainsäädäntöä.

Lakialoitteessa tarkoitetun näennäisesti itsenäisen palvelun tai työsuorituksen tekijän kanssa solmitun sopimuksen tulisi täyttää kaikki neljä edellytystä. Työn tekijän pitäisi ensinnäkin tosiasiallisesti olla alisteisessa asemassa toimeksiantajaansa tai konserniin tai muuhun yhteenliittymään, johon toimeksiantaja kuuluu.

Toiseksi edellytettäisiin, että työn suorittajalla on kerrallaan vain muutama toimeksiantaja. Jos toimeksiantajat vaihtuvat jatkuvasti, toimeksiantajia voi olla kerrallaan yleensä korkeintaan vain kaksi. Jos toimeksiantosuhteet ovat pitkiä, toimeksiantosuhteita voi olla useampia. Se, rinnastuuko työn tekijä työsuhteiseen vai ei, riippuisi tosiasiallisesta tilanteesta. Jos työn tekijää voisi verrata työntekijään, jolla on useita osa-aikaisia työsuhteita, lakialoitteessa ehdotettu muutos tulisi sovellettavaksi.

Kolmanneksi edellytettäisiin, että työn tekijällä on vähäinen taloudellinen ja kaupallinen riski. Tämä tarkoittaa sitä, ettei toimintaan juurikaan tarvittaisi pääomaa eikä muita perustamiskustannuksia. Myös käyttökustannukset olisivat alhaisia. Toiminta perustuisi valtaosin työn tekijän henkilökohtaiseen työhön. Jos esimerkiksi työn tekijän ”pääkonttori” on kotona ja mainonta hoidetaan netissä, työn tekijään sovellettaisiin työsopimuslakia, jos myös muut soveltamisedellytykset täyttyisivät.

Neljänneksi työn tekijän asemaa verrattaisiin toimeksiantajan palveluksessa oleviin työsuhteisiin työntekijöihin. Tilannetta voitaisiin tällöin verrata toimeksiantajalle samaa työtä tekeviin mutta myös muihin toimeksiantajan kanssa työsopimuksen tehneisiin muunlaista työtä tekeviin. Toimeksiantaja ei kuitenkaan välttyisi soveltamasta työsopimuslakia vain sen takia, ettei hän ole yrityksessään solminut kenenkään kanssa työsopimusta. Tällaisessa tilanteessa asiaa arvioitaisiin yleisten oppien mukaan. Harkittaessa tapauskohtaisesti sitä, onko kyseessä työ- vai yrittäjäsuhde, tulee olosuhteiden arvioinnissa ottaa huomioon se, onko näennäisesti itsenäisellä ammatinharjoittajalla ollut aito mahdollisuus neuvotella sopimuksen ehdoista ja kumpi osapuoli on ollut aktiivinen ehdottamaan yrittäjäsopimuksen solmimista.

Edellä olevan perusteella ehdotan,

että eduskunta hyväksyy seuraavan lakiehdotuksen:

 

Laki

työsopimuslain 1 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

lisätään työsopimuslain (55/2001) 1 §:ään uusi 2 ja 3 momentti,

jolloin nykyinen 2 ja 3 momentti siirtyvät 4 ja 5 momentiksi, seuraavasti:

1 §

Soveltamisala

Tätä lakia sovelletaan myös näennäisesti itsenäisen palvelun tai työsuorituksen tekijään.

Näennäisesti itsenäisellä palvelun tai työsuorituksen tekijällä tarkoitetaan sitä,

  • joka työntekijäasemaan rinnastettavalla tavalla on riippuvainen samasta toimeksiantajasta tai samasta, tämän lain 7 luvun 4 §:n 3 momentissa tarkoitetusta yhteisöstä, jonka osa toimeksiantaja on;
  • jolla on vain muutama toimeksiantajayritys tai -yhteisö;
  • jonka toimintaan sisältyy vain vähäinen taloudellinen ja kaupallinen yritysriski; ja
  • jonka asema toimeksiantosuhteessa rinnastuu läheisesti toimeksiantajayrityksessä työsuhteessa olevien asemaan tai työn sisältöön.

 

Tämä laki tulee voimaan * päivänä *kuuta 20**.

 

Helsingissä xx.yy.2016

Li Andersson /vas

[1] https://www.vero.fi/fi-FI/Syventavat_veroohjeet/Verohallinnon_ohjeet/Palkka_ja_tyokorvaus_verotuksessa(39531)