Anu-Tuija Lehto: Arvio lakialoitteesta

anu-tuija-lehtiLukuisat eri työryhmät ovat pohtineet itsensätyöllistäjän aseman parantamista. Mietintöjä on tehty ja lausuntoja annettu. Sosiaaliturvassa jotain on tapahtunut, mutta muutoin on ollut hiljaista. Toivottavasti lakialoite vauhdittaa keskustelua niin, että saamme vihdoin päivitettyä työsopimuslain muuttuneen työelämän mukaiseksi.

Aloitteessa pyritään löytämään keinoja parantaa työntekijään rinnastettavien itsensä työllistäjien asemaa. Tällaisia työn tekijöitä on yhä enemmän. Irtisanottu ei saa uutta työpaikkaa, jolloin hänen lähes ainoa mahdollisuutensa on työllistää itse itsensä. Moni työnantaja irtisanoo työntekijänsä mutta toteaa samaan hengenvetoon, että irtisanotulle löytyisi töitä, jos hän perustaisi oman yrityksen.

Aloitteessa lähdetään työn tekijän alisteisesta asemasta. Kun työn antaja johtaa ja valvoo työtä, kyse on työsuhteesta. Työn tekijä on yrittäjä, jos tällaista alisteista asemaa ei ole.

Oikea yrittäjä ei ole riippuvainen parista asiakkaasta, mutta harvoin työntekijään rinnastettavan yrittäjän asiat ovat yhtä hyvin. Yhdenkin sopimuksen kariutuminen voi tarkoittaa toimeentulotukeen turvautumista.

Toinen erottava asia on yrittäjyyteen kuuluvat riskit. Itsensä työllistäjä myy pääasiassa työpanostaan: siivooja myy siivoustaitojaan, kirvesmies rakennustaitojaan ja toimittaja myy juttujaan. Tällöin kaupalliset ja taloudelliset riskit ovat vähäisiä, eikä itsensä työllistäjän kohdalla voida puhua mistään oikeasta yrittäjyydestä. Itsensä työllistäjä ei eroa juuri millään tavalla työsuhteisesta työntekijästä.

Työntekijään verrattavaa alisteista asemaa voi kuvailla useammalla tavalla.  Aloitteessa valittu tapa vertautuu Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön. Aloitteessa on lähdetty jo olemassa olevasta lainsäädännöstä ja oikeuskäytännöstä. Lähestymistapa on mielestäni oikea.

Työntekijään rinnastuva yrittäjä ei tarvitse uutta luokkaa vaan nykyiset käsitteet riittävät mainiosti. Aloitteessa tarkoitettua ei-työsuhteista työn tekijää olisi voitu kutsua myös freelanceriksi, näennäisyrittäjäksi, epäitsenäiseksi ammatinharjoittajaksi tai joksikin muuksi. Sillä, mikä nimitys valitaan, ei ole olennaista merkitystä. Pääasia on, että aloite koskee kaikenlaista työtä.

Anu-Tuija Lehto
lakimies, SAK